LiikUn seurakehittäjä golfbagin kera eläkkeelle

Tuuletuksen arvoinen ura tulee päätökseen marraskuussa, jolloin LiikUn seurakehittäjä, Tapio Saarni, jää eläkkeelle. LiikUn väki toivottaa Tapsalle leppoisia eläkepäiviä!

Sorvin äärestä Tapsaa ei enää löydä, sillä hän on ottanut LiikUlta saamansa golfbagin kainaloon ja lähtenyt harjoittelemaan toisenlaista lähestymistä ”rangelle”.

”Lomilla olen tämän kuun loppuun, sitten marraskuusta eteenpäin eläkkeellä. Sain läksiäislahjaksi liikulaisilta golfbagin ja -kurssin. Kävin kurssin ja kivaa oli.”

Tulevan eläkeläisen suusta kuulostaa hauskalta lause: ”Tarttis saada aikaa, että kerkeis pelaileen.”

”Hyvin on tullut itsekin liikuttua ja harrastettua kaikkea työn ohessa – suunnitusta, lentopalloa, lenkkeilyä, hiihtoa, sulkapalkoa ja squashiakin SVUL:n aikana. Luonto on ollut myös tärkeä. Aikaa on tullut vietettyä marjastuksen, sienestyksen ja patikoinnin parissa Lapissa. Kesäpaikassa kalastellessa mieli on levännyt. Lukeminen tosin on jäänyt nyt vähemmälle, kun kirjahylly tuli täyteen”, naurahtaa Tapio.

39 vuoden suunnistus tarjosi roiman määrän erilaisia rasteja

Tapion ura starttasi Pajulahdesta kaksivuotisella liikunnanohjaajakoulutuksella.

”Siinä ohessa toimin erilaisissa SVUL:n tehtävissä, kuten Pitkiksellä ja Suurkisoissa ohjaajana. Sitten syksyllä 1979 SVUL:n piirijohtaja soitti, että tulisinko piirin koulutusohjaajaksi sijaistamaan Pauli Tuorilaa vuodeksi. Vuoden päästä Pauli jäikin Helsinkiin ja siitä se sitten lähti liikkeelle.

Saarnin takataskuissa on poikkeuksellinen määrä, vuosissa mitaten 39 vuotta, tietoa, taitoa ja ymmärrystä suomalaisesta seuratoiminnasta.  

”Alussa tein töitä Pitkiksen ja koulutusleirien kanssa. Sitten työskentelin lasten ja nuorten liikunnassa, tapahtumien järjestämisessä, ja 90-luvun alussa toimin jopa aikuisliikunnan vastaavana. Sittemmin työnkuva on fokusoitunut seuratoimintaan ja sen kehittämiseen. Uskon, että tämä monipuolisuus on myös yksi syy siihen, että tulin viihtyneeksi työn parissa kaikki nämä vuodet.”

Seuratoiminnassa isoja muutoksia neljässä vuosikymmenessä

”Uskon, että iso vaikuttava tekijä liikunta- ja urheiluseurakulttuurin säilymiseen on ollut se, että valtio ja kunnat ovat rakentaneet olosuhteita. Ylipäänsä liikunnan merkitys yhteiskunnassa on kasvanut, koska muutoin fyysinen aktiivisuus on vähentynyt. Liikuttajia siis tarvitaan.”

Tapion mukaan liikuttajia on löydyttävä seuroista, kunnista ja yksityisistä palveluntuottajista. Hänen mielestään ainakin isommat seurat vastaavat jo hienosti tähän tarpeeseen.

Saarni kuitenkin peräänkuuluttaa lisärahoituksen merkitystä.

”Jotta seurat vastaisivat tähän huutoon vielä voimakkaammin, niin silloin pitäisi löytyä myös rahoitusta lisää. Lisäksi luulen, että seurakentässä voi olla myös tunne, ettei kilpailua enää arvosteta, koska tuet pitkälti liittyvät harrastamiseen. Voisi olla tukimuoto myös kilpaurheiluun valtiolta, jolloin ehkä koettaisiin enemmän, että sitäkin puolta arvostetaan”, ynnää Saarni seuratoiminnan muutoksia kuluneena aikana.”

”Silloin alussa pääpaino oli seurojen kilpailutoiminnassa ja puuhamiehet pyörittivät seuroja. Kun tulivat valmentaja- ja ohjaajakoulutukset, niin urheilu ja valmennus menivät kovasti eteenpäin. Yhteiskunnan muututtua painotus on jälleen siirtynyt. Nyt on huomattavissa paine siihen, että vanhemmat ja huoltajat on saatava mukaan seuratoimintaan. Ikävä kyllä vähenemään päin ovat ne henkilöt, jotka sellaista yhteistä hyvää enää tekevät, jos oma lapsi ei ole mukana seuran toiminnassa. Koko ajan lisääntyy myös toive ammattimaisuudesta ja paremmista olosuhteista.”

Ajatuksia eläköitymisestä

Kysyessäni, mitä Tapio ei ainakaan tule kaipaamaan, kuuluu hörönauru ja vastaus, että tapahtumien järjestämistä on tullut tehtyä tarpeeksi toistaiseksi.

”Muistan ajan, jolloin koulutustapahtumien määrä oli vuodessa sama kuin tänä päivänä kuukaudessa. Henkilökunnan määräkin toki on lisääntynyt. Uskon, että oikeaan tarpeeseen olemme osanneet vastata LiikUna.”

”Ainakaan vielä en ole lupautunut kouluttajaksi. On hyvä, että jään tässä kohdassa pois, sillä e-urheiluun on vaikea suhtautua. En oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Vaatisi varmasti aika paljon muutosta omassa ajattelussa, että sitä osaisi lähteä viemään eteenpäin.”

”Luulen, että tulen kaipaamaan kollegoja ympäri Suomen. Yhteiset palaverit oli erinomaisia tapoja sparrata toisiamme.”

Onko sinulla vinkkejä seurakehittäjälle? ”No oikeastaan vain se, että muutos on ainoa varma asia. Paljon on monennäköistä tapahtunut. Seurat ovat hyvin eläviä ja toimivia. Seurat pärjäävät aina, vaikka aaltoliikettä riittää. Teette - seurat - arvokasta ja hienoa työtä jokaisella paikkakunnalla.”, summaa Saarni.

Liikuttuneisuus ja nostalgia kuultavat Tapion äänestä niin vahvasti, että haastattelijankin silmäkulma kostuu. Päätän puhelun kunnioittaviin sanoihin: ”Paljon kiitoksia, Tapio, tekemästäsi hyvästä työstä!” 

Kiitoksien kera golfkentille

Aluejohtaja Jari Haapasen kommentit Tapsan eläköitymisestä voi kiteyttää sanaan kiitos. ”Olemme tutustuneet Tapsan kanssa Pitkiksellä 70-luvun puolivälissä. Tässä ajassa hänestä on tullut hyvä ystävä. Kiitän Tapsaa ahkerasta ja tunnollisesta työstä, jota hän on tehnyt seurojen uudistamisen eteen. Tapsa on sydämeltään kouluttuja ja seuratoiminnan puolestapuhuja. Uskon, että ne tuhannet Tapsan kouluttamat ihmiset sekä koko LiikUn henkilökunta kiittävät siitä työstä. Toivomme Tapsalle leppoisia eläkepäiviä golfbagin kanssa - tapaamisiin kentillä. Seurat voivat ottaa yhteyttä nyt Porin toimistossa toimivaan urheilutoiminnan kehittämispäällikköön Jukka Pelkoseen.”

Teksti: Hanna Pitkänen