Mitä tarkoittaa fyysinen aktiivisuus? Pitääkö opiskelupäiviin lisätä urheilua, liikuntaa, liikettä vai fyysistä aktiivisuutta?

Nykyihmisen elämäntyyli on karkeasti ja karrikoidustikin ilmaistuna passiivista ja istumiseen painottuvaa. Sellaiseen ei ihmistä kuitenkaan ole tarkoitettu ja fyysisesti passiivinen elämäntapa on jo yksi suurimpia rasitteita ihmiselle ja yhteiskunnalle. Enää liikkuminen ja fyysisesti aktiivisesti arki eivät ole itsestään selvyyksiä -elämä on nykyihmiselle arki- ja hyötyliikkumisenkin valossa melko helppoa. Näin ollen askelia ”pitää” kerätä ja liikkeestä pitää tehdä tietoista toimintaa.

Lasten ja nuorten kasvattaminen liikkuvaan elämäntapaan pitäisi olla prioriteetti heidän tulevaisuuttaankin silmällä pitäen. Useat tutkimukset osoittavat kiistatta sen, kuinka tärkeää fyysinen aktiivisuus on. ”Liikkuminen vahvistaa aivoja. Se parantaa stressinsietokykyä, kohentaa terveyttä sekä kehittää muistia, luovuutta ja älyä. Uusin aivotutkimus osoittaa, että fyysinen aktiivisuus on ehkä tärkeintä, mitä voimme tehdä aivoillemme.” (A. Hansen, Aivovoimaa. 2018)  

Viime aikoina olen saanut haastatella useampaakin toisen asteen opiskelijaa ja löytänyt itseni siitä toteamuksesta, että opiskelijat mieltävät ”Liikkuva koulu -toiminnan” ym fyysisen aktiivisuuden lisäämisen kuuluvan enemmän peruskouluun, ja sieltäkin, alakouluun. Ei lukiossa/amiksessa kuulu enää hyppiä ja pomppia, siellä kuuluu opiskella. Edeltävän virkkeen myötä en enää ihmettele, miksi Liikkuva opiskelu -toiminta saattaa tuntua perin tahmealta monessakin toisen asteen oppilaitoksessa, vaikka toimintaa on pyritty kehittämään.

Onneksi on kuitenkin hyviäkin esimerkkejä toisen asteen oppilaitoksista, jotka ovat saaneet oppilaitoksen rakenteisiin juurrutettua fyysistä aktiivisuutta. Näillä esimerkeillä voimme auttaa toinen toisiamme ja jakaa toimivia käytänteitä.

Miten lähteä muuttamaan koko toimintakulttuuria?

Opiskelijat tarvitsevat vahvaa perustelua, miksi fyysisesti aktiivisempi hyödyttää heitä edelleen, eikä ole vain peruskoulun juttuja. Tähän haasteeseen meidän on vastattava yhdessä. Onneksi tutkimustuloksiin sidottavaa perustelua löytyy kosolti. Itseasiassa oppimisen- ja aivotutkimuksen saralta löytyy useita tutkimuksia, joiden avulla on helppo perustella fyysisen aktiivisuuden merkitys oppimisessa ja hyvinvoinnissa. Sellaista tutkimusta ei taida olla, joka tukisi ns. perinteisen mallin paremmuutta tai tehokkuutta. Perinteisellä mallilla viittaan opettajajohtoiseen opetusmenetelmään, jossa opiskelija on passiivinen tai melko passiivinen tiedon vastaanottaja.

Siihen, että oppilaitoksen koko toimintakulttuuri muuttuu, tarvitaan opettajakunnan, eritoten johdon, sitoutumista, innokkuutta, sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja aikaa. Jollain konstilla samaan veneeseen olisi saatava opiskelijatkin.

Opettaja kuljettaa omassa työssään mukanaan Liikkuvan opiskelun ideologiaa, jossa korostuvat osallisuus osallisuus, mielekäs oppiminen, vaihtelevat opetusmenetelmät, toiminnallinen oppiminen ja istumisen vähentäminen (passiivisuuden purkaminen). Liikunnalliset tauot ja koulumatkojen kulkeminen lihasvoimin tukevat opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia myös.

Toiminnallinen oppiminen on menetelmä, joka tukee oppimista -opittavasta asiasta jää vahvempi muistijälki, kun se on harjoiteltu toiminnallisesti/liikunnallisesti tai se on opiskelu heti liikunnallisen tuokion jälkeen.

Miten toiminnallisesta oppimisesta jää vahvempi muistijälki? Esimerkiksi, kun mennään ulos luokasta, tulee oppimisen tueksi paikkamuisti. Kehoa käytettäessä oppimisesta jää lisäksi kehollinen tunne (kehomuisti) ja lisäksi yhdessä tekemisen myötä oppimista vahvistaa tunnemuisti.

Jos fyysinen aktiivisuus on niin tärkeää.. Miten sitten lisään fyysistä aktiivisuutta opiskelupäivään? Miten saamme kaikille työyhteisön jäsenille onnistumisen, innostumisen ja osaamisen tunteen, kun puhumme opiskelupäivän liikunnallistamisesta? Mistä saan tietoa opiskelupäivän liikunnallistamisesta?

 

Anu Muurinen

Teksti on osittain kirjoittajan omia ajatuksia, mutta (inspiraation)lähteinä on käytetty mm. Aivovoimaa (Anders Hansen) ja Aivot liikkeelle (Hannu Moilanen & Helena Salakka) -teoksia. Tämä toimikoon myös kirjavinkkauksena.