Liikunta parantaa lapsen muistia ja matemaattisia taitoja

Lasten, ja nuorten hyvinvointi sekä liikunnan edistäminen eivät ole valikoituneet sattumalta Turun Osuuskaupan ja Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n pitkäaikaisen yhteistyön kantaviksi teemoiksi. Teemat ovat molemmille tahoille tärkeitä, koska haluamme ihmisten voivan hyvin. Lokakuussa yhteistyö näkyy LiikU:n ja TOK:n yhteisenä #ArkiLiikuttaa120 -kampanjana. Viikoittain vaihtuvien teemojen sisältöinä ovat luontoliikunta, pihapelit ja lajikokeilut, arjen aktiivisuus ja perheen kanssa yhdessä liikkuminen. Liikunta on yksi terveen kasvun ja kehityksen peruspilareista yhdessä riittävän unen ja ravinnon kanssa. Mikä onkaan riittävä unen määrä ja miten suositukset meitä ohjaavatkaan syömään ja liikkumaan. Muun muassa nämä teemat nousevat esiin lokakuun aikana! Koska liikunnan hyödyt eivät ole vain mielipideasioita, seuraavassa artikkelissa syvennymmekin liikunnan vaikutuksiin tutkimuksen ja tieteen näkökulmasta.

Kestävyyskunnon, ylipainon ja motoristen taitojen yhteyksistä aivoihin, kognitioon ja oppimiseen

 

Tutkimusnäyttö liikunnan positiivisista vaikutuksista ihmisen terveyteen on vahva. Suuri mielenkiinto lasten fyysisen aktiivisuuden ja kestävyyskunnon vaikutuksista kognitioon ja aivotoiminnan tutkimiseen on herännyt vasta viimeisen 20 vuoden aikana (Khan, Hillman 2014). Näyttö fyysisen aktiivisuuden positiivista vaikutuksista lapsen kognition kehittymiseen ja koulumenestykseen on hyvin lupaava. Terminä kognitiolla tarkoitetaan yleisesti kaikkea aivojen tiedonkäsittelyn kykyihin ja rajoituksiin liittyviä toimintoja.

 

Viimeaikainen liikuntatutkimus on tuonut uutta tietoa liikunnan ja oppimisen yhteyksistä. Hyvät motoriset taidot vaikuttavat myönteisesti aivojen kehittymiseen.  Liikunta näyttäisi vahvistavan lapsen muistia ja menestymistä erityisesti matemaattisissa aineissa (Haapala, Kantomaa 2017). Oppiminen on monivaikutteinen prosessi, johon vaikuttavat myös vuorovaikutus sekä sosiaalisessa ympäristössä toimiminen. Toisaalta liikunnalla on osoitettu olevan positiivinen vaikutus myös aktiivisuuteen oppitunneilla sekä luokkahuonekäyttäytymiseen (Donnelly ym. 2016).

 

Osatekijöiden vaikutus oppimisen tukena

 

Fyysinen aktiivisuus lisää kestävyyskuntoa. Kestävyyskunnon osatekijöiden vaikutuksista aivoihin tiedetään toistaiseksi melko vähän, mutta hyvä kestävyyskunto on kuitenkin yhteydessä aivojen tilavuuteen sekä parempaan aivoverenkiertoon. Suurempi verenvirtaus aivoissa lisää hapen ja ravinteiden kulkeutumista aivoihin. Tämä saattaa lisäksi synnyttää uusia hermosoluja, joka voi vastaavasti olla yhteydessä parantuneeseen muistitoimintojen kehittymiseen (Chaddock-Heyman ym. 2016, Khan, Hillman 2014). Tutkimuksissa on osoitettu yhtenevää näyttöä, että riittävä kestävyyskuntoa kehittävä liikunta lisää lapsen kognitiota. Tämä on yksi tekijöistä, miksi lapsille ja nuorille suositellaan vähintään kohtuukuormittaisella teholla tehtyä 60 minuutin liikunta-annosta koulupäivän aikana (Khan, Hillman 2014).

 

Ylipainon vaikutusta aivoihin ja oppimiseen on tutkittu muun muassa Roberts:n työryhmän (2010) toimesta. Tässä tutkimuksessa lasten korkea painoindeksi oli yhteydessä heikompaan suoriutumiseen matemaattisissa, lukutaitoa ja kielellistä taitoa käsittelevissä standartoiduissa testeissä. Ylipainon ja huonon kunnon vaikutusten suhdetta on vaikea määritellä. Huono kunto voi johtua osaltaan ylipainosta tai toisinpäin. Riittävä liikkuminen kuitenkin ehkäisee ylipainon syntymistä sekä parantaa kuntoa ja on siksi tärkeää sekä lapsen terveydelle, että oppimista tukevien toimintojen kehittymiselle (Khan, Hillman 2019).

 

Kaikki liikkeelle

 

Liikunta on edellytys lapsen normaalille kasvulle ja kehittymiselle. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä Suomessa tutkineen LIITU -tutkimuksen mukaan noin kolmannes 9-15 vuotiaista liikkui liikuntasuosituksien mukaisesti. Suurin osa liikkumisesta oli alle 3,0 MET -tasolla tapahtuvaa eli kevyttä liikettä (Husu ym. 2019). Nykytiedon valossa ei voida olla vielä varmoja, riittääkö kevyt liikunta vaikuttamaan suotuisasti lapsen kognition kehittymiseen ja parantamaan oppimisvalmiuksia (Khan, Hillman 2019).

 

Valtion liikuntaneuvoston raportissa todetaan, että Liikkuva koulu -ohjelmassa lasten ja nuorten reippaan liikunnan osuutta ei olla pystytty merkittävästi lisäämään (Isoaho, Summanen 2019). Vauhdikkaiden hippaleikkien, pallopelien ja muiden fyysisesti rasittavalla tasolla kuormittavien liikuntatuokioiden määrä laskee merkittävästi lapsen siirryttäessä alakoulusta yläkouluun (Husu ym. 2019). Reippaan liikunnan lisäämiseksi tarvitaan siis vielä uusia toimenpiteitä. Nyttemmin kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden määrää on alettu kasvattaa koulupäivään yhdistettyjen harrastetoimintojen, ns. harrastamisen Suomen mallin myötä. Tuloksia tavoitteen onnistumisesta voidaan odottaa tulevaisuudessa.

 

Loppupohdintana tuon esille ajatuksen, jossa perheen ja vanhempien roolia lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden osalta ei voi korvata. Työtä ei voi ulkoistaa koululle, urheiluseuralle tai muulle kolmannelle toimijalle, vaikka niiden rooli kokonaisaktiivisuuden osalta merkittävä onkin. Kun lähtökohtana pidetään kaikkien vanhempien toivovan lapselleen hyvää, herää kysymys, toimimmeko aina tämän toiveen suuntaisesti. Mietitäänpäs… melko yleisiä huolia omien lasten suhteen ovat vaihtelevassa järjestyksessä: ”onko lapsellani kavereita”, ”voi, kun koulu menisi hyvin”, ja ”kunpa lapseni pysyisi terveenä ja hänellä olisi valoisa tulevaisuus”.

 

Viitaten yllä olevaan tieteelliseen näyttöön sekä muuhun kattavaan liikuntatutkimukseen, liikunta tukee ja parhaillaan taklaa kaikkia näitä huolia. Tästä huolimatta liian moni lapsi kuskataan kouluun, vaikka koulumatkan voisi kävellä tai pyöräillä. Lapsille suodaan aivan liikaa ruutuaikaa. Lapsia viedään aivan liian vähän metsäretkille jne. Tilannetta on sitä vaikeampi korjata, mitä vanhempi lapsi on. Suurimpiin rakkauden osoituksiin omalle lapselle lukeutuu kaikenlainen puuhaaminen, retkeily ja liikkuvaan elämäntapaan kasvattaminen – vauvaiästä alkaen.

 

Lähteet:

Chaddock-Heyman L, Erickson KI, Chappell MA, Johnson CL, Kienzler C, Knecht A, Drollette ES, Raine LB, Scudder MR, Kao S-C, Hillman CH, Kramer AF. 2016. Aerobic fitness is associated with greater hippocampal cerebral blood flow in children.

Donnelly JE, Hillman CH, Castelli D, Etnier JL, Lee S, Tomporowski P, Lambourne K, Szabo-Reed AN. Physical Activity, Fitness, Cognitive Function, and Academic Achievement in Chlidren. Medicine & Science in Sports & Exercise, 2016, 48(6)

Haapala EA, Kantomaa M. Liikunnan ja oppimisen vuorovaikutusta kartoittamassa. Liikunta& Tiede. 2017;4

Husu P, Jussila A-M, Tokola K, Vähä-Ypyä H, Vasankari T. 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa.

Isoaho, K. Summanen, A-M. 2019. Liikkuva koulu -ohjelman kärkihankekauden 2015-2018 ulkoinen arviointi. Valtion liikuntaneuvosto. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:4

Khan NA, Hillman CH. The Relation of Childhood Physical Acitivity and Aerobic Fitness to Brain Function and Cognition: A Review. Pediatric Exercise Science, 2014, 26, 138-146

Roberts CK. Freed B. McCarthy WJ. 2010. Low Aerobic Fitness and Obesity Are Associated with Lower Standardized Test Scores in Children.