Perhe on tärkeä roolimalli arjessa

Vanhempien tuki lisää lapsen fyysistä aktiivisuutta

Pieta, 1 v, nousee innokkaasti syntymäpäivälahjaksi saamansa kolmipyörän päälle. Hymy suupielissä kertoo, että liikkeelle pitäisi päästä. Hetki sitten kävelemään oppineella tytöllä on uuden taidon myötä avautunut uudenlaiset mahdollisuudet liikkumiseen ja ympäristön tutkimiseen. ”Ulkoileminen ja kotipihalla touhuileminen ovat nyt saaneet ihan uuden ulottuvuuden, kun Pieta pääsee entistä paremmin itse tutustumaan ympäristöön,” tuumaa äiti Saara Salonpää.

Salonpään perheessä ollaankin tällä hetkellä merkittävien asioiden äärellä. Erot lasten aktiivisuuden määrissä alkavat kasvaa jo kolmevuotiaasta lähtien. Leikki-ikäisen lapsen vähäistä liikkumista kuulee usein selitettävän lapsen temperamentilla. Useimmiten taustalta löytyy kuitenkin kotoa opittu malli. On tutkittu, että arkipäivisin perheet käyttävät yhteiseen aktiiviseen tekemiseen aikaa keskimäärin alle puoli tuntia. Viikonloppuisin aikaa kuluu hieman enemmän.

Mistä pienten lasten liikkumisessa sitten oikein on kyse? ”Tärkeintä on, että lapsi oppii liikkumisen ja fyysisen ponnistelun olevan luonnollinen osa arjen rutiineja ja päivittäistä elämää,” kuvaa varhaiskasvatuksen liikunnan asiantuntija Elina Savilahti näkökulmaa, ja jatkaa ”Tavalliset, fyysisesti aktiiviset leikit, mäenlaskut, pihan haravoinnit ovat juuri sitä oikeanlaista liikuntaa.”

Lasten aktiivisuuden tukemissa kyse on siis arjen pienistä valinnoista. Joskus vanhempi voi huomaamattaan opettaa lapselle liikkumattomuutta. ”Klassinen esimerkki on, että kävelemään oppinut lapsi kannetaan edelleen aamun kiireessä autosta päivähoitopaikkaan,” kertoo Savilahti. Tämä ehkä vanhemman näkökulmasta pieneltä tuntuva asia on kuitenkin melkoinen karhunpalvelus lapselle. ”Tänä päivänä liikkumisen näkökulmasta aikuiset usein tekevät huomaamattaan liian paljon lapsen puolesta. Pienen lapsen motoriikan kehittymistä tukee esimerkiksi jokainen itsenäinen syöttötuoliin tai sänkyyn kiipeäminen, alkuun vaikkapa tarvittaessa aikuisen pienellä avustuksella ja rohkaisemisella.” Savilahti toteaa ja kannustaa vanhempia tukemaan lasten omatoimisuustaitoja arjessa.

Saara Salonpää pukee Pietaa uloslähtöä varten. Kurahousut sujahtavat vaivatta haalarin päälle. Lopuksi jalkaan laitetaan kumikengät. ”Tällä hetkellä kaikkein paras ja kiinnostavin asia kotipihassa ovat kurarapakot,” äiti nauraa. Lapsen liikkumismahdollisuuksia tuetaankin myös liikkumisen mahdollistavalla vaatetuksella. ”Meillä Suomessa kura-aikaa riittää. Sen sijaan, että kiellämme lasta touhuamasta ulkona, kun vaatteet likaantuvat, meidän tulee pukea lapsi vaatteisiin, jotka sietävät kosteutta, hiekkaa ja toistuvaa pesemistä. Lapselle ei ole luontevaa seisoa ulkona vain paikoillaan tai leikkiä varoa vaatteiden likaantumista”, kannustaa Savilahti vanhempia.

Keväällä 2018 julkaisten, UKK-instituutin koordinoiman selvityksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas istuminen ja huono kunto aiheuttavat yhteiskunnalle vähintään 3 miljardin euron vuotuiset kustannukset, kun laskelmissa huomioidaan terveyden- ja sosiaalihuollon kustannukset, tuottavuuskustannukset, tuloverojen menetys, maksetut työttömyysturvaetuudet ja syrjäytymisen kustannukset.

Lasten aktiivisuuden edistämisessä on siis kyse myös yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, sillä fyysisesti aktiivisen elämäntavan malli alkaa syntyä jo varhaislapsuudessa. Tässä tapauksessa ”Suutarin lapsilla on kengät”: fyysisesti aktiivisten arjessa liikkuvien ja liikuntaa harrastavien vanhempien lapset ovat fyysisesti aktiivisempia muut lapset.

Lasten liikkumisesta puhuttaessa ei myöskään voida unohtaa motoristen taitojen merkitystä. Suomessa sattuu vuosittain noin 350 000 liikuntatapaturmaa, joista suurin osa lapsille ja nuorille. Yksi syy tapaturmille on lasten alhainen fyysisen aktiivisuuden määrä ja siitä johtuvat heikot motoriset taidot. ”Lapsen motoriset perustaidot kuten juokseminen, kiipeäminen ja pystyssä pysyminen epätasaisessa maastossa, kehittyvät vain ja ainoastaan lapsen liikkuessa ja harjoitellessa liikkumista paljon ja erilaisissa ympäristöissä” muistuttaa Savilahti.

Hyvät tasapainotaidot luovat pohjan kaikille muille taidoille. Kun lapsella on hyvät liikkumistaidot, hän jaksaa kulkea pitempiä matkoja. Kun lapsella on hyvät käsittelytaidot, hän osaa heittää, ottaa kiinni, lyödä ja potkaista palloa. Silloin myös yhteisleikit sujuvat paremmin, ja lapsi on yleensä toivottu leikkikaveri. ”Lisäksi tutkittua on sekin, että liike ja liikkuminen auttaa lasta uusien asioiden oppimisessa eikä millään tavalla voida sivuuttaa motoristen taitojen harjoittelun merkitystä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa”, Savilahti toteaa.