Rauman metsäeskarissa luovuus ruokkii oppimista

Keppi muuttuu yhdessä hetkessä hevosesta miekaksi tai avaruusolioksi, kun mielikuvitukselle ei aseteta rajoja. Rauman metsäeskarissa oppiminen tapahtuu luonnossa lasten omista lähtökohdista.

Kello lähentelee yhdeksää, kun Raumalla Uudenlahden päiväkodin alakerrassa käy kova kuhina. Yksi vetää päälleen merinovillakerrastoa, toinen etsii villasukkiaan ja kolmas on jo melkein haalareissa. Pian Puukiipijät ovat jälleen valmiita viettämään päivän metsässä.

Rauman metsäeskarissa on tänä lukuvuonna 14 oppilasta, mikä on myös ryhmän maksimikoko. Tähän mennessä kaikki halukkaat on pystytty ottamaan mukaan.

Perinteisten kynien ja tehtävävihkojen sijaan metsäeskarilaisten oppimateriaali löytyy luonnosta, jossa he viettävät neljänä päivänä viikossa noin viisi tuntia. Tukipisteenä toimii Uudenlahden päiväkodin läheisyydessä sijaitseva kota, mutta sisällä kodassa lähinnä syödään.

– Meillä esiopetus on toiminnallista ja lapsen omaa ajattelua kehittävää. Opetus pohjautuu opetussuunnitelmaan, ja hyödynnän opetuksessa paljon lasten mielenkiinnon kohteita, joita leikeistä nousee esiin, varhaiskasvatuksenopettaja Minna Okkonen selvittää.

Luonnossa tehden  

Opetus myötäilee luonnon kiertokulkua. Kun opetus sulautuu konkreettiseen tekemiseen, ei asioita tarvitse opettamalla opettaa.  

– Esimerkiksi syksyllä lasten tehtävänä oli kerätä marjoja purkin neljänteen viivaan asti. Se vaati ohjeiden noudattamista ja laskemista. Marjoista keitimme sitten Trangialla hilloa, jota lapset antoivat isänpäivälahjaksi, Okkonen kertoo.  

Kädentaitojen harjoittelu painottuu sään vuoksi alkusyksyyn ja kevääseen. Okkosen mukaan perinteiseen toimintaan verrattuna kotiin ei tule niin paljon näkyvää taidetta, vaan eskarissa tehdään enemmän konkreettista arkkitehtuuria.

Valmiiden muovilelujen sijaan kaikki tarvittava löytyy metsästä. Kepit, kävyt tai lahot puunrungot saavat lukuisia rooleja, vain mielikuvitus on rajana.

– Tällä hetkellä lapset kantavat vanhan puretun rakennuksen pohjasta tiiliä, joista he rakentavat vaikka mitä.

Liikuntasuositukset täyteen

Liikkuminen metsässä vaikkapa liukkailla kallioilla tai juurakoissa kehittää motorikkaa aivan eri tavalla kuin toiminta päiväkodin pihassa. Lapset saavat kiipeillä, tasapainoilla ja liikkua halujensa mukaan.

Monelle vilkkaalle lapselle luonto on oppimisympäristönä paljon armollisempi, kun aistiärsykkeitä on vähemmän.

– Ulkoilua ja liikkumista tulee paljon, ja päivittäiset liikuntasuositukset täyttyvät aika hyvin. Se vaikuttaa myös uneen ja ruokahaluun. Metsäpäivän päätteeksi päiväunet maistuvat myös monille eskarilaisille, Okkonen naurahtaa.   

Okkosta ihastuttaa erityisesti se, kuinka tiiviiksi metsäeskarissa lasten ryhmähenki vuoden aikana muodostuu. Metsässä toimiminen kehittää vuorovaikutustaitoja ja ryhmän hallinta on myös helpompaa.

– Metsässä lapset saattavat aloittaa pienissä ryhmissä leikin, ja yhtäkkiä heillä onkin yksi iso leikki menossa. Metsässä toimiminen tasoittaa myös sukupuolten välistä eroa, hän kertoo.