14.2.2023
Sauvossa järjestetään Harrastamisen Suomen mallin toimintaa nyt kolmatta vuotta. Yksi mielenkiintoisimmista kerhosisällöistä on paikallisen metsästysseuran kanssa yhteistyössä järjestettävä Metsästyskerho. Mutta mitä tapahtuu lasten metsästyskerhossa? Matkaan Sauvon Merikulman Metsänkävijöiden metsästysmajalle selvittämään asiaa.
Ecoaims-ammuntaa
Tänään kerhossa on vuorossa lajintunnistusta, Riistavisaa ja Ecoaims-ammuntaa. Paikalla on myös kolme nuorta apuohjaajaa: Mandi Andersson, Viivi Kuopila ja Aukust Mäkelä. He kaikki ovat ensin käyneet itse kerhossa ja ovat nyt siirtyneet apuohjaajiksi. Nuoret ohjaavat esimerkillisesti kerholaisia kolmella pisteellä. Aukust käsittelee tottuneesti Ecoaims -laserasetta, kertaa aseen oikeaoppista käyttöä ja turvallisuutta. Sitten testaillaan yhdessä ”dominoivaa silmää”, eli sitä, kumpi silmä asetetaan kiikarille. Aukust kertaa vielä, miten aseella tähdätään ja sitten päästään ampumaan, ensin tuelta ja sitten vapaasti. Erityisesti ensimmäisen ryhmän pojat vaikuttavat olevan innoissaan.
Seuraavassa pöydässä Viivi ohjaa Riistavisa -peliä, joka on metsästyksen tietopeli. ”Mikä on suurin Suomessa metsästettävä laji?” Hän kysyy ja joku vastaa nopeasti: ”Karhu. Helppoa.” Myös viimeisellä pisteellä oppii metsästyksen kannalta hyödyllisiä tietoja. Vuorossa on lajintunnistusta ja lapset tunnistavat eläimiä hienosti kuvien, jälkien ja jätösten perusteella. ”Suffeli buffelit” kuvailee joku osuvasti hirven jätöksiä. Mandi ohjaa tarvittaessa ja yhdessä keskustellaan eri eläinten tuntomerkeistä ja lasten luonnossa havaitsemista harvinaisemmista lajeista.
Aleksis, Eetu, Aku ja Tuure Riistavisa -pisteellä
Kerhosisällöt ovat pitkälti sauvolaisen Juho-Antti Mäkelän käsialaa. Mäkelä työskentelee biolääketieteen opettajana ja tutkijana yliopistolla, mutta intoa kerhon vetämiseen riittää vapaa-ajalla. Mäkelä kertoo olleensa aina innostunut nuorten kanssa toimimisesta ja aiempaa ohjaustaustaakin löytyy mm. painin ja puutöiden parista. Sauvoon muutettuaan Mäkelä löysi itse metsästys -harrastuksen ja myöhemmin syntyi idea lapsille suunnatusta metsästyskerhosta. Metsästysseurassa suhtautuminen on ollut todella positiivista ja yhteistyö onkin monipuolista. Mäkelän ja muiden metsästysseuran jäsenten lisäksi ohjaamassa on esim. paikallinen aseseppä, eräkirjailija ja nuotioruuanlaiton asiantuntija. Pikkujouluissa taas Grand Old Men, eli seuran todelliset konkarit kertoilivat metsästystarinoita.
Sisällöt ovat varsin konkreettisia. Kerhoissa opitaan monipuolisesti erätaitoja, kuten puukon käyttöä, nuotion tekoa, jokamiehen oikeuksia, ensiaputaitoja, suunnistusta, kartanlukua ja ruuanlaittoa nuotiolla. Metsästyksestä opitaan monipuolisesti aina pienpetopyynnistä ajokoirametsästykseen ja hirvijahtiin asti, aseenkäsittelyä, ammuntaa, jahteja ja pesäpönttöjen rakentamista unohtamatta. Kevät huipentuu mahdollisuuteen suorittaa metsästäjän tutkinto. Sitä varten tarvitsee kuitenkin opiskella myös itse, esim. metsästyslainsäädäntöä. Mäkelä kertoo hienon esimerkin kerhojen sisällöstä ja yhteistyöstä: Mandi oli ollut mukana jahdissa ja ampunut peuran. Seuraavalla viikolla oli vuorossa ruhon paloittelu ja lapset oppivat mm. lihan käsittelystä ja hygieniasta. Viikon päästä kerhossa samaisen peuran lihasta valmistettiin peuraburgereita, nyt kolmannen ohjaajan opastuksella.
Lasten mielestä kerhossa on kivaa juuri se, että oppii uutta. Toki suosikit myös vaihtelevat. Eetun, 12, mielestä parasta on ollut retki Kaarinan Riistatalolle, jossa pääsee ampumaan ampumasimulaattorilla. Tuure, 11, taas nimeää suosikikseen maastomestaruuskilpailut, joissa kaksi joukkuetta suoritti tunnin aikana erilaisia tehtäviä, kuten veden keittäminen nuotiolla, suunnistaminen, sukan kuivattaminen, haavan sitominen ja lajintunnistus ja kustakin tehtävästä sai pisteitä. Akun, 11, mielestä kivointa on ollut suunnistaminen. Hän on oppinut taidon kerhossa. Vanhempien poikien mielestä parasta on ulkoilu, makkara ja jahdit. Myös Ellin, 8, ja Emman, 10, mielestä parasta on ollut hirvijahti, jossa perheen hirvikoira Pera oli mukana.
Osalla onkin perheen kautta jo valmiiksi metsästystaustaa. Enemmistölle metsästys on kuitenkin uutta. Tuure esimerkiksi löysi kerhoon isän näkemän mainoksen perusteella. Kerho on pääasiallisesti suunnattu 10-15 -vuotiaille, mutta mukana on myös nuorempia, joilta löytyy ennestään kokemusta. Tänään paikalla on enemmän poikia, mutta viime vuonna kerhossa kävi suurin piirtein yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Tänä vuonna mukana on seitsemän uutta lasta.
Kerho lähenee loppuaan ja on aika siirtyä takkatulen ääreen paistamaan makkaraa ja nauttimaan mehua. Metsästyksestä innostuvalle kerho tarjoaa loistavan väylän metsästysharrastuksen pariin ja paikallisen metsästysseuran toimintaan. Ainakin Julian, 13, Onni, 12, ja Leonardo, 13, aikovat jatkaa harrastusta. Heidän mukaansa tällaista toimintaa kannattaisi olla muuallakin, sillä kerhossa oppii paljon hyödyllisiä taitoja.
Teksti ja kuvat: Mirjami Laaksonen